Elvenin

Jauhiksista

Päivitetty 2021

Jauhomatojen kasvatukseen on miljoonia erilaisia tapoja ja tekniikoita, ja ohjeita on netti täynnä... Mutta tässä nyt jotain tietoa mitä itse olen kerännyt.

Jauhomato on siis koppakuoriaisen toukkamuoto, eikä mato laisinkaan. Kuoriaista kutsutaan suomeksi nimellä Jauhopukki, ja englanniksi Darkling beetle. Tämä siltä varalta, jos joku haluaa googlesta etsiä lisää kasvatusohjeita. Jos englanti sujuu, hyvä haku on 'breeding mealworms'. Myös youtube on täynnä videoita aiheesta.

Ja kuten sanottu, tekniikoita on erilaisia. Jauhikset voi asuttaa erilaisissa astioissa, ruokkia eri tavoin, ja käyttää erilaisia erottelu-järjestelmiä. Käytännössä kaikki ohjeet yleensä toimivat... Kyse on vain itselle sopivimman tavan löytämisestä, ajan ja vaivan suhteen. Yritän tässä kertoa useammasta eri tavasta, jotta olisi sitten valinnanvaraa mitä tehdä.



(kotelo on valkoinen, näyttää lähinnä alienilta)


Ensimmäinen asia on tietää jauhomatojen biologia. Tämä on periaatteessa hyvin yksinkertaista... Eläinkaupasta tai nettifirmasta tilatut jauhomadot muuttuvat koteloiksi, ja koteloista kuoriutuu koppakuoriaisia. Koppakuoriaiset munivat, munista kuoriutuu pieniä matoja, ja pienet madot kasvavat isoiksi madoiksi. Pelkät jauhomadot eivät siis itsessään pysty lisääntymään, vaan koppakuoriaiset ovat välttämätön vaihe.

Mutta ei huolta... Kuoriaiset ovat hyvin helppoja, ne eivät hypi kuin sirkat, eivätkä lennä karkuun samantien kun kipon kannen avaa. Kuoriaisilla kyllä on siivet, mutta 10 vuoden aikana en ole koskaan nähnyt yhdenkään niitä käyttävän. Huhupuheiden mukaan tämä saattaa olla silti mahdollista, joten jos vähänkään hirvittää, kasvatuskipoissa voi pitää kansia. Niin madot kuin koppiksetkaan eivät kiipeile sileitä reunoja pitkin.


Jauhomatoja ei ole mikään pakko kasvattaa itse, vaikka omistaisi isonkin määrän niitä syöviä elukoita, yleensä matelijoita. Ne ovat kohtuu edullisia netistä tilattuina, ja jääkaapissa säilytettyinä eivät koteloidu niin nopeasti, jolloin on enemmän aikaa syöttää ne lemmikeilleen.
Mutta näiden kasvatuksessa on oma viehätyksensä, joten jos vähänkään kiinnostaa, niin siitä vaan.


(jauhomatoja, koteloita ja koppiksia samassa kasvatustilassa)

Jauhomatojen asutus:
Käytännössä mikä tahansa liukaspintainen astia kelpaa.

Sopivia astioita:
- karkkilaatikot
- muoviset varastointilaatikot (esim. smartstore box, curver jne)
- jyrsijöiden kuljetuslaatikot
- lasiakvaariot
- muoviset vetolaatikostot
- ämpärit

 Eli melko todennäköisesti kotoasi löytyy jokin kasvatukseen kelpaava, ettei sellaista tarvitse ostaa. Kansi ei ole pakollinen, koska itse asukit eivät yleensä karkaile, mutta joitain syitä kannen hankkimiseen kuitenkin on. Esim taloudessa asuvat kissat, koirat tai pienet lapset jotka voisivat kaataa astian, tai mahdollisesti kannen avulla voi pitää loitolla ulkopuolisia tuhohyönteisiä. Esimerkiksi hämähäkit voivat joskus käydä verottamassa jauhiksia.

Kannen tulee olla hyvin ilmastoitu. Jos astian kanteen tai seinille kertyy kosteutta, pitää ilmastointia parantaa. Liika kosteus homehduttaa pohjamateriaalin, ja tällöin myös varastopunkit etsiytyvät helposti paikalle. Ne ovat kuin pientä liikkuvaa pölyä, josta ei pääse eroon kuin siivoamalla koko kasvatuslaatikko, ja ympäristö.

Valitse astian koko haluamasi jauhismäärän mukaan. Mitä enemmän jauhiksia, sitä isompi. Myös kasvatustekniikan valinta vaikuttaa kokoon, eli jos haluat kasvattaa yhden astian tekniikalla, se voi olla vähän isompi, ja jos valitset useamman astian tekniikan, voit pitää useampaa pientä astiaa.




(kasvatusastiana käytetty jyrsijänkuljetuslaatikko)

Pohjamateriaali:

Jauhomadot syövät jauhoja, tästä nimikin. Pohjamateriaalin valinta vaikuttaa sekä kasvunopeuteen, että siivoukseen, ja myös tekniikan valintaan, joten tähän kannattaa panostaa hetki miettimistä. Käytännössä mikä tahansa jauho tai hiutale pystyy elättämään madot ja kuoriaiset, eli ei tarvitse huolestua.

Parhaan kasvunopeuden takaa useamman erilaisen materiaalin sekoitus. Luultavasti paras toistaiseksi tutkittu resepti on Harri Suomalaisen resepti, joka on julkaistu Herpetomaniassa 5-6/1999:

- 250 g vehnäjauhoja
- 250 g kaurahiutaleita
- 100 g soijajauhoja
- 70 g maissijauhoja
- 30 g olut- tai kuivahiivaa
- 300 g vehnäleseitä

Artikkelin mukaan etenkin kuivahiivan on todettu nopeuttavan jauhisten kasvamista. Tämä resepti vaatii toki jo hieman enemmän paneutumista kasvatukseen, ja kustannuksetkin nousevat. Joten monet harrastajat käyttävät vain mitä tahansa kaapista löytyviä jauhoja, ja sekoittavat näitä. Edellämainittujen lisäksi voi käyttää esim neljänviljanhiutaleita, jauhettua koiran- tai kissan kuivaruokaa, kalanruokahiutaleita, kalkkijauhetta, maitojauhetta, ja melkein mitä vain jauhoja, ryynejä, hiutaleita ja leseitä, leivänmuruja, murustettuja weetabix-muroja...

Monipuolisuus tuo lisää ravinto-arvoja matoihin, ja kasvunopeus on hyvä. Kuitenkin on mahdollista pitää matoja vain yhdessä lajissa, eikä tehdä sekoitusta.
Esimerkiksi pelkissä vehnäleseissä kasvattaminen helpottaa matolaatikoiden siivousta isosti, sillä vehnäleseet mahtuvat spagettisiivilän läpi. Kaurahiutaleissa kasvatus tuntuisi hidastavan kasvua ja vähentävän poikasmääriä, joten sitä en suosittele pelkiltään käyttämään. Lisukkeena sitä voi kyllä olla. 

Pohjamateriaalia laitetaan 1-3cm astian pohjalle. Madot ja koppikset elävät ja mönkivät siinä, syövät sitä, ja munivat siihen.

Tuoreruoka:

Sekä madot että kuoriaiset saavat nesteensä kasviksista, ja tuoreruokinnan laiminlyönti johtaa kuolemiin, kannibalismiin, ja muutenkin heikkolaatuisin matoihin. Joten suosittelisin kiinnittämään tähän enemmän huomiota, kuin itse jauhomateriaaleihin. Kasviksista madot saavat myös vitamiineja ja hyviä ravinto-arvoja. Melkein mitkä tahansa käyvät, omena, porkkana, peruna, salaatti, kurkku, banaaninkuoret... Tuoreruoka laitetaan viipaleina, ja ne voi asetella suoraan jauhojen päällä.
Maltillisuutta pitää käyttää määrässä, sillä liian isot määrät homehduttavat jauhot. Muutaman kokeilun jälkeen oppii, millaiset määrät madot suunnilleen saavat syötyä. Jos jotain jää syömättä, se pitää poistaa, muuten se pilaantuu ja mätänee, ja myös pilaa koko pohjan. Tuoreruokaa kannattaa laittaa 2-3 kertaa viikossa vähintään.





Kasvatustekniikat:

Kuten aina elämässä, myös jauhomatojen kasvatukseen pätee työn määrä suhteessa tuottavuuden määrään. Eli näitä on mahdollista kasvattaa laiskahkolla tekniikalla, ja saada ihan riittävästä matoja esimerkiksi parin leopardigekon kulutukseen.
Jos taas syöjiä on enemmän, joutuu myös matojen kasvatukseen käyttämään enemmän aikaa, vaivaa ja tilaa.

1. Helppo tekniikka

Tämä vaatii vain yhden astian matojen pitämiseen. Eli hankitut madot laitetaan yhteen astiaan, jossa ne koteloituva, koppistuvat, munivat, jne. Astia kannattaa olla suhteellisen iso, jolloin sitä ei myöskään tarvitse siivota kovin usein. Siivousvälin voi jättää tehtäväksi jopa noin vuoden välein.
Kuolleisuus on tässä tekniikassa vähän isompi, sillä madot ja kuoriaiset saattavat nakerrella koteloita, tai syödä munia. Mutta riittävällä tuoreruokinnalla kannibalismi pysyy aisoissa, ja tuottavuus on kelvollista.
Pohjalle laitetaan jauhoseos ja madot, ja hoidetaan tuoreruokinta normaalisti. Ajan myötä jauhoseos muuttuu harmaaksi kakkajauhoksi, jolloin voi joko vain lisätä uutta jauhoseosta kakan päälle, tai siivilöidä kakat pois ja laittaa madot ja koppikset uuteen seokseen. Siivous eli siivilöinti on helpointa tehdä, kun madot ovat tosiaan syöneet kaikki hiutaleet, ja jäljellä on vain hienoa kakkajauhoa, joka valuu helposti siivilän läpi, jättäen madot ja koppikset siivilään.
Osa pienistä madoista putoaa siivilän läpi, joten kakkajauhon voi jättää joksikin aikaa talteen ja laittaa sinne tuoreruokaa, kunnes pikkumadot ovat riittävän isoja uudelleen siivilöitäviksi.

Tässä vielä linkki youtube-videoon, jossa on käytetty tätä kasvatustekniikkaa, ja pohjamateriaalina kaurahiutaleita.

http://www.youtube.com/watch?v=c82fInUdLJ8


2. Erotteleva tekniikka

Tässä tyylissä halutaan välttää mahdollisuus kannibalismiin, jolloinka vaaditaan useita eri astioita matojen ja koppisten eri vaiheiden asutukseen. Eli koteloituneet jauhomadot noukitaan erilleen pois matolaatikosta, esimerkiksi pakasterasiaan. Koteloita ei tarvitse ruokkia. Kun koteloista kuoriutuu koppakuoriaisia, niitä ei laiteta samaan matojen kanssa, vaan ne otetaan asumaan uuteen astiaan jossa tuore ja puhdas pohjamateriaali.
Myös koppakuoriaisia siirretään uuteen astiaan, joko 2-3vk välein, tai viimeistään, kun astiasta alkaa löytyä pieniä matoja. Näin käytössä on koko ajan useita kasvatusastioita, joissa on erikokoisia matoja. Tuoreruokinta on huolehdittava myös astiassa jossa on kaikista pienimmät madot, vaikka ne eivät tuntuisi paljoa syövänkään.
Ja tietysti myös tässä tekniikassa madot muuttavat jauhoseoksen kakkapölyksi, ja siivous voidaan suorittaa samalla tavalla kuin aiemmassa.
Tässä tekniikassa tuotanto on paras mahdollinen.
Myös erikokoiset madot ovat aina helposti omissa astioissaan.
Pohjamateriaalin valinta vaikuttaa tässä siivouksen helppouteen. Pitämällä pohjalla pelkkiä vehnäleseitä, on se helppo siivilöidä, ja näin erotella koppakuoriaiset aina uuteen astiaan. Jos haluaa pitää monipuolisen jauhoseoksen, niin koppakuoriaiset pitää nyppiä yksitellen vaikka pinseteillä pois jauhoista.

3. Välimuoto

Tämä on ikäänkuin puolivälissä aiempia tekniikoita, ja käytössä on vain 2 kasvatusastiaa. Toisessa on kotelot ja koppakuoriaiset, ja toisessa madot. Matolaatikosta kerätään kotelot koppislaatikkoon. Ja aina kun koppislaatikossa alkaa näkymään matoja, kerätään kuoriaiset puhtaaseen pohjaseokseen, ja kaadetaan matoja sisältävät jauhot samaan muiden matojen kanssa.
Tässä tekniikassa osa jauhoissa olevista munista tulee matojen syömäksi, ja osa koteloista kuoriaisten syömäksi, ja tuotanto on hieman pienempää, mutta pääosin matoja tulee silti hyvää tahtia. 




(vastakuoriutunut koppis on valkoinen)

Elikkäs siinä. Näistä voi valita oman suosikkinsa. Jaa mitäkö itse käytän? No se riippuu tilanteesta. Välillä madoille on enemmän menekkiä, välillä vähemmän. Jos tarvetta on enemmän, nypin koteloita erikseen ja koppiksia erikseen. Jos matoja tuntuisi olevan isoja määriä muutenkin, annan olla samassa. Mihinkään tyyliin ei missään tapauksessa ole pakko sitoutua, koska tahansa voi muuttaa. Jos olet aiemmin tehnyt erottelevaa kasvatusta, mikään ei estä dumppaamasta matoja ja koppiksia samaan ja antaa olla. Jos olet aiemmin pitänyt samassa ja tarvitsetkin paremman tuotannon, niin siitä vaan erottelemaan, joko pelkkiä munia ja pikkumatoja, tai myös koteloita ja koppiksia. Mikään tyyleistä ei missään nimessä ole 'parempi' kuin toinen, kyse on vain itselle sopivasta tyylistä, aikaan, rahaan ja vaivaan nähden.


(viallisena kuoriutunut koppis, johtuu monesti matojen nakertelemista koteloista)

Monet ovat lopettaneetkin kasvatuksen, ja mieluummin tilaavat madot suoraan.
Tietysti myös tilatut madot on ruokittava hyvin, joten myös tälläiset ihmiset joutuvat tekemään madoille jauhoseoksen ja ruokkimaan tuoreruoilla. Yleisin tapa on pitää suurintaosaa madoista jääkaapissa, mutta ottaa ulos tarvittava määrä matoja seuraavan päivän liskoruokintaa varten. Ulosotetut madot asetetaan pieneen pakasterasiaan jossa jauhoseosta ja tuoreruokaa, jossa madot saavat tankata itsensä täyteen ennenkuin ne ruokitaan liskolle.